- Alkuosa kotona, keski/loppuosa tässä -

    Melkein kaikki ihmiset pelkäävät muutosta. En ikinä tiedostanut itse pelkääväni sitä, koska minun elämässäni mikään ei koskaan ollut muuttunut merkittävästi. Kaikki oli aina ollut samaa tai ainakin tuntunut samalta, eli mikään ei tuntunut miltään. En kokenut olleeni surullinen, olin vain todella turhautunut kaikkeen. Maailman menoon, yhteiskunnallisiin asioihin, itseeni, kouluun, ihmisiin... Tavallaan kaipasin aina muutosta vaikka pelkäsin ottaa ensimmäistä askelta. Tiesin, etten voinut vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ihmiset sanoivat minulle aina, että ”siun on turha valittaa ko et ikinä äänestäkään.” En uskonut, enkä usko viekään, että äänestämällä voisi vaikuttaa asioihin. En ollut koskaan äänestänyt, vaikka jo muutaman kerran olisi ollut tilaisuus. Elämäni kulki samaa auraa, hitaasti, mutta varmasti. Niin kuin jokainen päivä päättyi iltaan, myös elämäni tuntui kallistuvan iltaa kohti ja minusta tuntui, etten ollut elänyt päivääkään. Kaikki menneet hyvät tapahtumat ja asiat tuntuivat merkityksettömiltä ja pois pyyhityiltä. Oli vain tämä hetki, ei mennyttä eikä tulevaa.

Jatkuu vielä.. :P