Yleistä

Jokainen meistä on elämänsä aikana nähnyt tai ainakin kuullut kauhuelokuvista. Kauhuelokuvien tehtävä on herättää ihmisissä erilaisia tunteita ja siinä ne yleensä onnistuvatkin. Jotkut pitävät kauhuelokuvista eivätkä pidä niitä pelottavina, toiset eivät voi sietää niitä. Toiset eivät vain uskalla katsoa niitä. Ensisijaisesti kauhuelokuvat pyrkivät herättämään katsojissa tietenkin kauhua ja pelkoa. Erikseen on kauhukomediat, joiden tarkoitus on herättää pelontunteiden lisäksi hilpeyttä. Psykologiset trillerit ja psykologinen kauhu herättää useissa pelon lisäksi ahdistusta.
    Tyypillisesti kauhuelokuvissa jonkinlainen mörkö joka terrorisoi ihmisiä ja aiheuttaa katsojissa kauhua. Esimerkiksi erilaiset hirviöt, zombit, vampyyrit, noidat ja demonit ovat näitä useista elokuvista tuttuja mörököllejä. Näiden lisäksi monissa kauhuelokuvissa nojataan paranormaaleihin ilmiöihin, kuten riivaamiseen, pahoihin henkiin ja aaveisiin. Kauhuelokuvissa joihin liittyy psykologista kauhua on yleensä tavallinen ihminen murhaajana. Nykyään suosittu kauhun herätys tapa on kidutuksen tarkka kuvaus. Elokuvan lajityyppinä kauhu on yksi vanhimpia ja kauhuelokuvien juuret ylettyvät 1800-luvulle. Lähes poikkeuksetta vanhimmat kauhuelokuvat perustuvat kirjoihin ja tarinoihin.

Kauhuelokuvan alalajit

Kauhuelokuvat eivät ole samasta muotista valettuja, vaikka samoja teemoja on eri alalajeissa. Suppeasti kauhuelokuvat voidaan jakaa seitsemään alalajiin joita yhdistää aina tietyn lajityypin ominaispiirteet. Goottilaiset kauhuelokuvat ovat visuaalisesti näyttäviä ja ne perustuvat yleensä vanhoihin tarinoihin, romaaneihin ja novelleihin, esimerkiksi Bram Stokerin Draculaan. Yliluonnollisissa elokuvissa on noituutta, satanismia ja kummituksia. Psykologisissa kauhuelokuvissa on kuvataan usein psyykkisiä häiriöitä, skitsofreniaa ja salaperäisiä sarjamurhaajia. Tunnetuin tämän lajin edustaja on Psyko ja uudempi tämän alalajin edustaja on Amerikan Psyko.
    Muita alalajeja on slasherit, hirviöelokuvat, "ruumiskauhu" (eli splatterit ja goret) ja väkivaltaiset kauhuelokuvat. Slashereissa on yleensä joukko teinejä joiden kimppuun käy sarjamurhaaja joka selviää elokuvan lopussa. Tunnetuimpia slashereita on Perjantai 13. ja Scream sekä näiden jatko-osat. Hirviöelokuvissa kuvataan erilaisia hirvöitä, kuten ihmissusia ja muumioita. Hirviöelokuvissa voi olla myös geenimanipulaation kautta "tuotettuja" hirviöitä tai muita "tieteishirviöitä" kuten muiden ihmisten osista kokoon parsittu Frankensteinin hirviö tai Godzilla. Hirviöelokuvien hirviöitä yhdistää usein eräänlainen sympaattisuus - yleensä nämä hirviöt ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta karkottavat ihmiset luotaan rujon ulkomuodon takia. Tietenkään läheskään kaikki hirviöelokuvien hirviöt eivät kuitenkaan ole hyväntahtoisia. Niin sanotut splatterit ja goret mässäilevät ruumiin silpomisilla, sairauksilla ja fetisseillä ja ne luovat katsojaan enemmänkin inhotusta ja ahdistusta kuin suoranaista kauhua. Splattereiden ja goren kanssa samantyylinen alalaji on äärimmäiseen väkivaltaan nojaavat elokuvat, joissa kuvataan esimerkiksi raakaa kidutusta. Tunnetuin todella väkivaltainen kauhuelokuva lienee 2000-luvun Saw.

Kauhun luomiskeinot

Kauhua luodaan elokuvissa monin tavoin ja jokainen kauhuelokuvia katsonut tietää, millä keinoin jännitystä luodaan. Silloin kun elokuvat vielä olivat mykkäfilmejä niihin luotiin tunnelmaa erilaisilla leikkauksilla ja valotuksilla. Yleensä tunnelmaa luodaan ja pidetään yllä musiikilla. Musiikista katsoja voi myös aavistaa milloin elokuvassa on tapahtumassa jotakin pelottavaa. Jos musiikki muuttuu äkillisesti on oletettavissa että murhaaja, jokin pelottava tapahtuma tai muu juonen kannalta merkittävä kohtaus on tulossa. Elokuvien musiikki on yleensä synkkää ja painostavaa, vaikka mitään merkittävää kohtausta ei olisikaan menossa. Musiikin lisäksi piinaavaa tunnelmaa lisätään äänitehosteilla joista yleisin ja kulutetuin on naisen kiljaisu. Hiljaisuus on äänitehosteiden lisäksi hyvä tunnelman luoja ja yleensä pitkää hiljaista jaksoa seuraa joku dramaattinen käänne johon liittyy kova ääni tai mahtipontinen musiikki. Myös henkilöiden käytöksestä voi päätellä mitä tulee tapahtumaan. Jos "uhri" menee yksin tutkimaan jotain outoa asiaa hänet luultavasti yritetään tappaa tai tapetaan seuraavassa kohtauksessa.
   Eniten käytetty pelottelukeino on nopeat kuvakulman vaihtumiset pelottavaan tai kuvottavaan asiaan. Näitä leikkauksia tehostetaan yleensä äänitehosteilla, että niihin saadaan dramatiikkaa. Näitä leikkauksia voidaan kutsua shokkileikkauksiksi tai "screamereiksi". Pelottavaa tunnelmaa luotiin vanhoissa elokuvissa kuvaamalla jännittäviksi miellettyjä asioita, kuten täyskuuta, lepakoita tai synkkiä hautausmaita.

Lajityypin monet muutokset eri vuosikymmeninä

Kauhuelokuvien tyyli on muuttunut vuosikymmenien aikana ja jokaisen vuosikymmenen kauhuelokuvilla on omat erikoispiirteensä. Ensimmäisiä kauhuelokuvia leimasi goottilainen tunnelma ja ne perustuivat romaaneihin. Yksi tunnetuin varhainen kauhuelokuva on Nosferatu joka perustuu Bram Stokerin Draculaan. Nosferatu on siis vampyyri, joka poikkeaa kuitenkin ulkonäöltään yleisestä vampyyrin kuvauksesta. Nosferatu muistuttaa olemukseltaan saastaista rottaa ja on kaukana jylhässä linnassa asuvasta aatelisesta.
    Ensimmäiset kauhuelokuvat olivat lyhyitä mustavalkoisia mykkäfilmejä. Ne olivat yleisilmeeltään synkkiä ja niissä oli esimerkiksi noituutta. Ensimmäinen kauhuelokuva kesti vain pari minuuttia, mutta se sisälsi monia elementtejä, joita yhä yhdistetään kauhuun. Monia kirjoja sovitettiin elokuviksi ja kaikki varhaisimmat kauhuelokuvat on tehty tarinoiden pohjalta. Esimerkiksi teokset Baskervillen koira ja Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde muutettiin eläviksi kuviksi.

    1930-luvulla kauhuelokuvat alkoivat saavuttaa isompaa yleisöä ja ne saivat suurta suosiota. Kuvaustekniikka kehittyi ja elokuviin saatiin äänet mukaan tunnelmaa luomaan ja ensimmäisiä "oikeita" kauhuelokuvia ovat The Mummy ja Ihmissusi. Kauhuelokuvien massatuotanto alkoi siis 1930-luvulla ja massatuotannosta huolimatta elokuvat onnistuivat tehtävässään eli ne aiheuttivat ihmisissä pelkoa. Näiden ensimmäisten kauhuelokuvien teemoja ja hahmoja käytetään vielä nykyäänkin kauhuelokuvissa.
    1900-luvun puolessa välissä kauhuelokuvat menettivät yleisöään eikä niiden tekemiseen enää käytetty niin paljon rahaa eikä resursseja. Kauhuelokuvan rinnalle syntyi tieteiselokuvat, joka aluksi vei yleisöä kauhuelokuvilta. Myöhemmin näitä kahta lajityyppiä alettiin yhdistellä ja näin syntyi tieteiskauhuelokuvat, joita ei yleensä pidetä kovin pelottavina, enemmänkin huvittavina. Esimerkiksi Plan 9 from Outer Space (jossa muuten esiintyy suomalaissukuinen Maila Nurmi) on yksi esimerkki tieteiskauhuelokuvasta joka ei ole pelottava ja se on saanut joissain piireissä kyseenalaisen kunnian olla maailman huonoin elokuva. Elokuvassa avaruusoliot herättävät kuolleita ihmisiä eloon zombeiksi.
    Vuonna 1960 ilmestyi yksi tunnetuimpia ja jännittävimpiä kauhuelokuvia, Psyko. Psyko oli, ja on, pelottavampi ja onnistuneempi kuin useat 1900-luvun puolenvälin "b-luokan" halvemman budjetin elokuvat. Psyko palautti omalta osaltaan kauhuelokuvan lajityypilleen uskolliseksi ja pelottavaksi. Elokuva teki kauhuelokuvista jälleen vakavasti otettavia. 1960-luvulla suosiossa oli zombie-elokuvat ja niitä tehtiin muutamia.
    1930-luvun jälkeen kului muutama vuosikymmen ennekuin kauhuelokuvat saavuttivat taas suuren yleisön. 1970-luvulla elettiin uutta kauhuelokuvien kulta-aikaa ja kuvattiin useita alan klassikoita, jotka ovat tunnettuja nykyäänkin. Esimerkiksi Manaaja, Halloween - Naamioiden yö ja Alien - kahdeksas matkustaja ovat elokuvia jotka lähes jokainen tietää. 1970-luvun kauhuelokuvat onnistuivat ilmestyessään kauhistuttamaan väkeä ja varsinkin Manaaja tunnetaan shokeeraavuudestaan.
    1980-luvun kauhuelokuvat ovat yhä tunnettuja ja 80-luvulla suosittiin slashereita, eli kauhuelokuvia, joissa murhaaja piinaa nuoriso joukkoa. The Boogeyman - Sakset Kurkulla ja The Lost Boys ovat tunnetuimpia 80-luvun kauhuelokuvia ja niiden vaikutus näkyy yhä populaarikulttuurissa, vaikkakaan vaikutus ei ole niin huomattava kuin esimerkiksi elokuvan Perjantai 13.. 80-luvulta elämään jääneitä ovat varsinkin elokuvien murhaajat kuten Elm Streetin Freddy ja Crystal Laken Jason. 80-luvun kauhuelokuville on myös tyypillistä lukuisat jatko-osat, jotka vaikuttivat paljon siihen miksi slashereiden suosio laski ja miksi ajan kauhuelokuvia pidetään nykyään lähinnä naurettavina ja niitä on monen mielestä vaikea ottaa vakavasti. 80-luvulla tehtiin myös kauhukomedioita (esimerkiksi elokuvat Beetlejuice ja Transylvania 6-5000) ja parodioita kauhusta.

Kauhun tila 90-luvulla ja nykyään

1990-luvun kauhuelokuvien käytetyin teema oli psykologinen kauhu. 1980-luvun joskus yliluonnolliset murhaajat jäivät taakse (vaikkakin elokuva Scream edustaa klassista slasheria) ja kauhuelokuviin haluttiin edes hieman todellisempaa tunnelmaa. Elokuvaa Uhrilampaat pidetään yhtenä 90-luvun parhaista elokuvista ja elokuva on noussut eräänlaisen klassikon asemaan. 90-luvun kauhuelokuvia leimasi myös kierrätys. Monista vanhoista kauhuelokuvista tehtiin uusinta versioita ja päivityksiä. Lisäksi kirjojen ohessa myös sarjakuvista tehtiin kauhuelokuvia. Vuosikymmenen lopulla valmistui mysteeriin nojaava elokuva The Blair Witch Project jota mainostettiin tositarinana.
    Vuosituhannen vaihteessa länsimaalaiset innostuivat japanilaisista kauhuelokuvista ja filmasivat omat versiot japanilaisista suosikeista, Ringusta ja Ju-On: The Grudgesta. 2000-luvun kauhuelokuvat ovat yleensä visuaalisesti näyttäviä ja niitä leimaa raadollisuus ja väkivaltaisuus. 2000-luvun puolessa välissä tehtiin paljon uudelleen filmatisointeja 70-luvun elokuvista, kuten Teksasin moottorisahamurhista. Goottilainen vaikutus oli näkyvissä elokuvissa ja esimerkiksi elokuvassa Van Helsing on vampyyreita, ihmissusia ja paljon synkkyyttä. Kauhupeleistä tehdyt elokuvat olivat suosiossa ja pelien pohjalta tehtiin muun muassa Silent Hill ja Resident Evil.
    Nykyisin suosituin kauhun laji on ehkä väkivaltainen kauhu. Elokuvat Hostel ja Saw ovat todella suosittuja ja jälkimmäinen on poikinut useita jatko-osia. Tosin myös aivan viime vuosina on tehty uudelleen filmatisointeja vanhemmista elokuvista ja tänä keväänä ilmestyy uusi jatko-osa Screameihin, Scream 4.

Omat suosikkini

Nuorempana olin todellinen arkajalka enkä uskaltanut katsoa kauhuelokuvia edes silmät kiinni. Myöhemmin kuitenkin innostuin kauhuelokuvista ja nykyisin kauhuelokuvat kuuluvat suosikki elokuviini. On vaikea kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut kauhuelokuvista, että mikä niissä sitten vetää puoleensa. En osaa kertoa mikä niissä minua viehättää, mutta joku kauhuelokuvissa, varsinkin vanhemmissa, iski minuun. Itse en juuri katso "uudempia" kauhuelokuvia vaan suosikkejani ovat 70-ja 80-lukujen kauhuelokuvat. Myös vanhat mustavalkoiset kauhuelokuvat miellyttävät itseäni enemmän kuin uudet.
    Ensimmäiset kauhuelokuvat jotka uskaltauduin katsomaan olivat vuoden 1958 Dracula, Frankenstein (1931), Alien - Kahdeksas matkustaja (1979), joka on hyvä esimerkki hyvin onnistuneesta tieteiskauhusta, ja Stephen Kingin kirjaan perustuva The Shining - Hohto (1980), joista Dracula ja Hohto kuuluvat yhä suosikkeihini. Painajainen Elm Streetillä (1984) näyttää nykyisiin elokuviin verrattuna melko nukkavierulta, mutta tarina nuoria heidän unissaan surmaavasta Freddy Kruegerista on yksi suosikkejani.
    Olen katsonut monia kauhuelokuvia ja niistä useat ovat olleet hyviä ja kuuluvat suosikkeihini. Kaikkia luettelematta voisin mainita vielä sellaiset mestariteokset kuin Hellraiser (1987) ja Kuudes Aisti (1999). Kuudes Aisti ei varsinaisesti ole kauhuelokuva, mutta koska siinä on paranormaaleja asioita laskisin sen itse eräänlaiseksi kauhuelokuvaksi.
    Vaikka vanhemmat kauhuelokuvat ovat intohimoni pidän myös parista uudemmasta kauhurainasta. Niistä pidän eniten japanilaisesta Kaunasta (Ju-On: The Grudge 2003). Kauna on ainoita näkemiäni elokuvia, jonka katsominen oli oikeasti jännittävä kokemus.

Lopuksi

Kauhuelokuvia on vuosikymmenten aikana tehty lukematon määrä ja kauhuelokuvat ovat pitäneet suosionsa aina siitä lähtien kun niitä on alettu tehdä. Lukuisat kauhuelokuvat ovat saavuttaneet suuren suosioon ja klassikon "arvon" jääden elämään ihmisten mieliin. Kauhu onkin yksi suosituimpia elokuvan lajeja vaihtelevasta laadusta huolimatta, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Myös suomalaiset ovat viime vuosina tehneet kauhuelokuvia, joista Dark Floors tunnetaan ulkomaillakin, tosin luultavasti sen ansiosta, että Lordi-bändin jäsenet esiintyvät elokuvassa.

Lähteet
- Otsikko elokuvasta Scream
- Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauhuelokuva
Kuvien osoitteet
- Psyko: http://www.dreadcentral.com/img/news/mar11/pmom.jpg
- Scream: http://www.hudsonlee.com/wp-content/uploads/2011/03/scream.jpg
- Hellraiserin Pinhead: http://www.moviesonline.ca/wp-content/uploads/2010/10/pinhead1.jpg
- Nosferatu: http://www.digitallyobsessed.com/cover_art1/nosferatu-kino.jpg
- Perjantai 13.: http://www.obscurehorror.com/friday13th.jpg
- Halloween: http://img.movieberry.com/static/photos/16049/poster.jpg
- Hohto: http://horrormovieinfo1.webs.com/The%20Shining.jpg
- Elm Streetin Freddy Krueger: http://www.konsolifin.net/ylli/upload/uutiset/filmi/1201776836_freddy.jpg