- Alkuosa kotona, keski/loppuosa tässä -

    Melkein kaikki ihmiset pelkäävät muutosta. En ikinä tiedostanut itse pelkääväni sitä, koska minun elämässäni mikään ei koskaan ollut muuttunut merkittävästi. Kaikki oli aina ollut samaa tai ainakin tuntunut samalta, eli mikään ei tuntunut miltään. En kokenut olleeni surullinen, olin vain todella turhautunut kaikkeen. Maailman menoon, yhteiskunnallisiin asioihin, itseeni, kouluun, ihmisiin... Tavallaan kaipasin aina muutosta vaikka pelkäsin ottaa ensimmäistä askelta. Tiesin, etten voinut vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ihmiset sanoivat minulle aina, että ”siun on turha valittaa ko et ikinä äänestäkään.” En uskonut, enkä usko viekään, että äänestämällä voisi vaikuttaa asioihin. En ollut koskaan äänestänyt, vaikka jo muutaman kerran olisi ollut tilaisuus. Elämäni kulki samaa auraa, hitaasti, mutta varmasti. Niin kuin jokainen päivä päättyi iltaan, myös elämäni tuntui kallistuvan iltaa kohti ja minusta tuntui, etten ollut elänyt päivääkään. Kaikki menneet hyvät tapahtumat ja asiat tuntuivat merkityksettömiltä ja pois pyyhityiltä. Oli vain tämä hetki, ei mennyttä eikä tulevaa.

Jatkuu vielä.. :P

Yleistä

Jokainen meistä on elämänsä aikana nähnyt tai ainakin kuullut kauhuelokuvista. Kauhuelokuvien tehtävä on herättää ihmisissä erilaisia tunteita ja siinä ne yleensä onnistuvatkin. Jotkut pitävät kauhuelokuvista eivätkä pidä niitä pelottavina, toiset eivät voi sietää niitä. Toiset eivät vain uskalla katsoa niitä. Ensisijaisesti kauhuelokuvat pyrkivät herättämään katsojissa tietenkin kauhua ja pelkoa. Erikseen on kauhukomediat, joiden tarkoitus on herättää pelontunteiden lisäksi hilpeyttä. Psykologiset trillerit ja psykologinen kauhu herättää useissa pelon lisäksi ahdistusta.
    Tyypillisesti kauhuelokuvissa jonkinlainen mörkö joka terrorisoi ihmisiä ja aiheuttaa katsojissa kauhua. Esimerkiksi erilaiset hirviöt, zombit, vampyyrit, noidat ja demonit ovat näitä useista elokuvista tuttuja mörököllejä. Näiden lisäksi monissa kauhuelokuvissa nojataan paranormaaleihin ilmiöihin, kuten riivaamiseen, pahoihin henkiin ja aaveisiin. Kauhuelokuvissa joihin liittyy psykologista kauhua on yleensä tavallinen ihminen murhaajana. Nykyään suosittu kauhun herätys tapa on kidutuksen tarkka kuvaus. Elokuvan lajityyppinä kauhu on yksi vanhimpia ja kauhuelokuvien juuret ylettyvät 1800-luvulle. Lähes poikkeuksetta vanhimmat kauhuelokuvat perustuvat kirjoihin ja tarinoihin.

Kauhuelokuvan alalajit

Kauhuelokuvat eivät ole samasta muotista valettuja, vaikka samoja teemoja on eri alalajeissa. Suppeasti kauhuelokuvat voidaan jakaa seitsemään alalajiin joita yhdistää aina tietyn lajityypin ominaispiirteet. Goottilaiset kauhuelokuvat ovat visuaalisesti näyttäviä ja ne perustuvat yleensä vanhoihin tarinoihin, romaaneihin ja novelleihin, esimerkiksi Bram Stokerin Draculaan. Yliluonnollisissa elokuvissa on noituutta, satanismia ja kummituksia. Psykologisissa kauhuelokuvissa on kuvataan usein psyykkisiä häiriöitä, skitsofreniaa ja salaperäisiä sarjamurhaajia. Tunnetuin tämän lajin edustaja on Psyko ja uudempi tämän alalajin edustaja on Amerikan Psyko.
    Muita alalajeja on slasherit, hirviöelokuvat, "ruumiskauhu" (eli splatterit ja goret) ja väkivaltaiset kauhuelokuvat. Slashereissa on yleensä joukko teinejä joiden kimppuun käy sarjamurhaaja joka selviää elokuvan lopussa. Tunnetuimpia slashereita on Perjantai 13. ja Scream sekä näiden jatko-osat. Hirviöelokuvissa kuvataan erilaisia hirvöitä, kuten ihmissusia ja muumioita. Hirviöelokuvissa voi olla myös geenimanipulaation kautta "tuotettuja" hirviöitä tai muita "tieteishirviöitä" kuten muiden ihmisten osista kokoon parsittu Frankensteinin hirviö tai Godzilla. Hirviöelokuvien hirviöitä yhdistää usein eräänlainen sympaattisuus - yleensä nämä hirviöt ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta karkottavat ihmiset luotaan rujon ulkomuodon takia. Tietenkään läheskään kaikki hirviöelokuvien hirviöt eivät kuitenkaan ole hyväntahtoisia. Niin sanotut splatterit ja goret mässäilevät ruumiin silpomisilla, sairauksilla ja fetisseillä ja ne luovat katsojaan enemmänkin inhotusta ja ahdistusta kuin suoranaista kauhua. Splattereiden ja goren kanssa samantyylinen alalaji on äärimmäiseen väkivaltaan nojaavat elokuvat, joissa kuvataan esimerkiksi raakaa kidutusta. Tunnetuin todella väkivaltainen kauhuelokuva lienee 2000-luvun Saw.

Kauhun luomiskeinot

Kauhua luodaan elokuvissa monin tavoin ja jokainen kauhuelokuvia katsonut tietää, millä keinoin jännitystä luodaan. Silloin kun elokuvat vielä olivat mykkäfilmejä niihin luotiin tunnelmaa erilaisilla leikkauksilla ja valotuksilla. Yleensä tunnelmaa luodaan ja pidetään yllä musiikilla. Musiikista katsoja voi myös aavistaa milloin elokuvassa on tapahtumassa jotakin pelottavaa. Jos musiikki muuttuu äkillisesti on oletettavissa että murhaaja, jokin pelottava tapahtuma tai muu juonen kannalta merkittävä kohtaus on tulossa. Elokuvien musiikki on yleensä synkkää ja painostavaa, vaikka mitään merkittävää kohtausta ei olisikaan menossa. Musiikin lisäksi piinaavaa tunnelmaa lisätään äänitehosteilla joista yleisin ja kulutetuin on naisen kiljaisu. Hiljaisuus on äänitehosteiden lisäksi hyvä tunnelman luoja ja yleensä pitkää hiljaista jaksoa seuraa joku dramaattinen käänne johon liittyy kova ääni tai mahtipontinen musiikki. Myös henkilöiden käytöksestä voi päätellä mitä tulee tapahtumaan. Jos "uhri" menee yksin tutkimaan jotain outoa asiaa hänet luultavasti yritetään tappaa tai tapetaan seuraavassa kohtauksessa.
   Eniten käytetty pelottelukeino on nopeat kuvakulman vaihtumiset pelottavaan tai kuvottavaan asiaan. Näitä leikkauksia tehostetaan yleensä äänitehosteilla, että niihin saadaan dramatiikkaa. Näitä leikkauksia voidaan kutsua shokkileikkauksiksi tai "screamereiksi". Pelottavaa tunnelmaa luotiin vanhoissa elokuvissa kuvaamalla jännittäviksi miellettyjä asioita, kuten täyskuuta, lepakoita tai synkkiä hautausmaita.

Lajityypin monet muutokset eri vuosikymmeninä

Kauhuelokuvien tyyli on muuttunut vuosikymmenien aikana ja jokaisen vuosikymmenen kauhuelokuvilla on omat erikoispiirteensä. Ensimmäisiä kauhuelokuvia leimasi goottilainen tunnelma ja ne perustuivat romaaneihin. Yksi tunnetuin varhainen kauhuelokuva on Nosferatu joka perustuu Bram Stokerin Draculaan. Nosferatu on siis vampyyri, joka poikkeaa kuitenkin ulkonäöltään yleisestä vampyyrin kuvauksesta. Nosferatu muistuttaa olemukseltaan saastaista rottaa ja on kaukana jylhässä linnassa asuvasta aatelisesta.
    Ensimmäiset kauhuelokuvat olivat lyhyitä mustavalkoisia mykkäfilmejä. Ne olivat yleisilmeeltään synkkiä ja niissä oli esimerkiksi noituutta. Ensimmäinen kauhuelokuva kesti vain pari minuuttia, mutta se sisälsi monia elementtejä, joita yhä yhdistetään kauhuun. Monia kirjoja sovitettiin elokuviksi ja kaikki varhaisimmat kauhuelokuvat on tehty tarinoiden pohjalta. Esimerkiksi teokset Baskervillen koira ja Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde muutettiin eläviksi kuviksi.

    1930-luvulla kauhuelokuvat alkoivat saavuttaa isompaa yleisöä ja ne saivat suurta suosiota. Kuvaustekniikka kehittyi ja elokuviin saatiin äänet mukaan tunnelmaa luomaan ja ensimmäisiä "oikeita" kauhuelokuvia ovat The Mummy ja Ihmissusi. Kauhuelokuvien massatuotanto alkoi siis 1930-luvulla ja massatuotannosta huolimatta elokuvat onnistuivat tehtävässään eli ne aiheuttivat ihmisissä pelkoa. Näiden ensimmäisten kauhuelokuvien teemoja ja hahmoja käytetään vielä nykyäänkin kauhuelokuvissa.
    1900-luvun puolessa välissä kauhuelokuvat menettivät yleisöään eikä niiden tekemiseen enää käytetty niin paljon rahaa eikä resursseja. Kauhuelokuvan rinnalle syntyi tieteiselokuvat, joka aluksi vei yleisöä kauhuelokuvilta. Myöhemmin näitä kahta lajityyppiä alettiin yhdistellä ja näin syntyi tieteiskauhuelokuvat, joita ei yleensä pidetä kovin pelottavina, enemmänkin huvittavina. Esimerkiksi Plan 9 from Outer Space (jossa muuten esiintyy suomalaissukuinen Maila Nurmi) on yksi esimerkki tieteiskauhuelokuvasta joka ei ole pelottava ja se on saanut joissain piireissä kyseenalaisen kunnian olla maailman huonoin elokuva. Elokuvassa avaruusoliot herättävät kuolleita ihmisiä eloon zombeiksi.
    Vuonna 1960 ilmestyi yksi tunnetuimpia ja jännittävimpiä kauhuelokuvia, Psyko. Psyko oli, ja on, pelottavampi ja onnistuneempi kuin useat 1900-luvun puolenvälin "b-luokan" halvemman budjetin elokuvat. Psyko palautti omalta osaltaan kauhuelokuvan lajityypilleen uskolliseksi ja pelottavaksi. Elokuva teki kauhuelokuvista jälleen vakavasti otettavia. 1960-luvulla suosiossa oli zombie-elokuvat ja niitä tehtiin muutamia.
    1930-luvun jälkeen kului muutama vuosikymmen ennekuin kauhuelokuvat saavuttivat taas suuren yleisön. 1970-luvulla elettiin uutta kauhuelokuvien kulta-aikaa ja kuvattiin useita alan klassikoita, jotka ovat tunnettuja nykyäänkin. Esimerkiksi Manaaja, Halloween - Naamioiden yö ja Alien - kahdeksas matkustaja ovat elokuvia jotka lähes jokainen tietää. 1970-luvun kauhuelokuvat onnistuivat ilmestyessään kauhistuttamaan väkeä ja varsinkin Manaaja tunnetaan shokeeraavuudestaan.
    1980-luvun kauhuelokuvat ovat yhä tunnettuja ja 80-luvulla suosittiin slashereita, eli kauhuelokuvia, joissa murhaaja piinaa nuoriso joukkoa. The Boogeyman - Sakset Kurkulla ja The Lost Boys ovat tunnetuimpia 80-luvun kauhuelokuvia ja niiden vaikutus näkyy yhä populaarikulttuurissa, vaikkakaan vaikutus ei ole niin huomattava kuin esimerkiksi elokuvan Perjantai 13.. 80-luvulta elämään jääneitä ovat varsinkin elokuvien murhaajat kuten Elm Streetin Freddy ja Crystal Laken Jason. 80-luvun kauhuelokuville on myös tyypillistä lukuisat jatko-osat, jotka vaikuttivat paljon siihen miksi slashereiden suosio laski ja miksi ajan kauhuelokuvia pidetään nykyään lähinnä naurettavina ja niitä on monen mielestä vaikea ottaa vakavasti. 80-luvulla tehtiin myös kauhukomedioita (esimerkiksi elokuvat Beetlejuice ja Transylvania 6-5000) ja parodioita kauhusta.

Kauhun tila 90-luvulla ja nykyään

1990-luvun kauhuelokuvien käytetyin teema oli psykologinen kauhu. 1980-luvun joskus yliluonnolliset murhaajat jäivät taakse (vaikkakin elokuva Scream edustaa klassista slasheria) ja kauhuelokuviin haluttiin edes hieman todellisempaa tunnelmaa. Elokuvaa Uhrilampaat pidetään yhtenä 90-luvun parhaista elokuvista ja elokuva on noussut eräänlaisen klassikon asemaan. 90-luvun kauhuelokuvia leimasi myös kierrätys. Monista vanhoista kauhuelokuvista tehtiin uusinta versioita ja päivityksiä. Lisäksi kirjojen ohessa myös sarjakuvista tehtiin kauhuelokuvia. Vuosikymmenen lopulla valmistui mysteeriin nojaava elokuva The Blair Witch Project jota mainostettiin tositarinana.
    Vuosituhannen vaihteessa länsimaalaiset innostuivat japanilaisista kauhuelokuvista ja filmasivat omat versiot japanilaisista suosikeista, Ringusta ja Ju-On: The Grudgesta. 2000-luvun kauhuelokuvat ovat yleensä visuaalisesti näyttäviä ja niitä leimaa raadollisuus ja väkivaltaisuus. 2000-luvun puolessa välissä tehtiin paljon uudelleen filmatisointeja 70-luvun elokuvista, kuten Teksasin moottorisahamurhista. Goottilainen vaikutus oli näkyvissä elokuvissa ja esimerkiksi elokuvassa Van Helsing on vampyyreita, ihmissusia ja paljon synkkyyttä. Kauhupeleistä tehdyt elokuvat olivat suosiossa ja pelien pohjalta tehtiin muun muassa Silent Hill ja Resident Evil.
    Nykyisin suosituin kauhun laji on ehkä väkivaltainen kauhu. Elokuvat Hostel ja Saw ovat todella suosittuja ja jälkimmäinen on poikinut useita jatko-osia. Tosin myös aivan viime vuosina on tehty uudelleen filmatisointeja vanhemmista elokuvista ja tänä keväänä ilmestyy uusi jatko-osa Screameihin, Scream 4.

Omat suosikkini

Nuorempana olin todellinen arkajalka enkä uskaltanut katsoa kauhuelokuvia edes silmät kiinni. Myöhemmin kuitenkin innostuin kauhuelokuvista ja nykyisin kauhuelokuvat kuuluvat suosikki elokuviini. On vaikea kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut kauhuelokuvista, että mikä niissä sitten vetää puoleensa. En osaa kertoa mikä niissä minua viehättää, mutta joku kauhuelokuvissa, varsinkin vanhemmissa, iski minuun. Itse en juuri katso "uudempia" kauhuelokuvia vaan suosikkejani ovat 70-ja 80-lukujen kauhuelokuvat. Myös vanhat mustavalkoiset kauhuelokuvat miellyttävät itseäni enemmän kuin uudet.
    Ensimmäiset kauhuelokuvat jotka uskaltauduin katsomaan olivat vuoden 1958 Dracula, Frankenstein (1931), Alien - Kahdeksas matkustaja (1979), joka on hyvä esimerkki hyvin onnistuneesta tieteiskauhusta, ja Stephen Kingin kirjaan perustuva The Shining - Hohto (1980), joista Dracula ja Hohto kuuluvat yhä suosikkeihini. Painajainen Elm Streetillä (1984) näyttää nykyisiin elokuviin verrattuna melko nukkavierulta, mutta tarina nuoria heidän unissaan surmaavasta Freddy Kruegerista on yksi suosikkejani.
    Olen katsonut monia kauhuelokuvia ja niistä useat ovat olleet hyviä ja kuuluvat suosikkeihini. Kaikkia luettelematta voisin mainita vielä sellaiset mestariteokset kuin Hellraiser (1987) ja Kuudes Aisti (1999). Kuudes Aisti ei varsinaisesti ole kauhuelokuva, mutta koska siinä on paranormaaleja asioita laskisin sen itse eräänlaiseksi kauhuelokuvaksi.
    Vaikka vanhemmat kauhuelokuvat ovat intohimoni pidän myös parista uudemmasta kauhurainasta. Niistä pidän eniten japanilaisesta Kaunasta (Ju-On: The Grudge 2003). Kauna on ainoita näkemiäni elokuvia, jonka katsominen oli oikeasti jännittävä kokemus.

Lopuksi

Kauhuelokuvia on vuosikymmenten aikana tehty lukematon määrä ja kauhuelokuvat ovat pitäneet suosionsa aina siitä lähtien kun niitä on alettu tehdä. Lukuisat kauhuelokuvat ovat saavuttaneet suuren suosioon ja klassikon "arvon" jääden elämään ihmisten mieliin. Kauhu onkin yksi suosituimpia elokuvan lajeja vaihtelevasta laadusta huolimatta, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Myös suomalaiset ovat viime vuosina tehneet kauhuelokuvia, joista Dark Floors tunnetaan ulkomaillakin, tosin luultavasti sen ansiosta, että Lordi-bändin jäsenet esiintyvät elokuvassa.

Lähteet
- Otsikko elokuvasta Scream
- Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauhuelokuva
Kuvien osoitteet
- Psyko: http://www.dreadcentral.com/img/news/mar11/pmom.jpg
- Scream: http://www.hudsonlee.com/wp-content/uploads/2011/03/scream.jpg
- Hellraiserin Pinhead: http://www.moviesonline.ca/wp-content/uploads/2010/10/pinhead1.jpg
- Nosferatu: http://www.digitallyobsessed.com/cover_art1/nosferatu-kino.jpg
- Perjantai 13.: http://www.obscurehorror.com/friday13th.jpg
- Halloween: http://img.movieberry.com/static/photos/16049/poster.jpg
- Hohto: http://horrormovieinfo1.webs.com/The%20Shining.jpg
- Elm Streetin Freddy Krueger: http://www.konsolifin.net/ylli/upload/uutiset/filmi/1201776836_freddy.jpg

Kevään 2011 äidinkielen yo-esseen aiheet olivat ainakin monipuolisia jos ei muuta. Aiheet olivat sopivan erilaisia keskenään ja kaikille varmaan löytyi mieluinen aihe josta kirjoittaa. Tietysti on mahdotonta miellyttää kaikkia, mutta ainakin itse olen sitä mieltä että luulisi ettei kenenkään esseen mahdollisesta epäonnistumisesta voi syyttää aiheiden puutetta, vaikka kyllä heitäkin löytyy joille tämän kertaiset aiheet olivat kaikki yhtä vaikeita. Itselläni oli muutamia vaihtoehtoja joista mietin kirjoitettavaa. Eniten minua kiinnosti aiheet internetistä, kympin tytöistä ja uskonnosta ja päädyin tekemään esseen uskonnon opetuksesta. Olisin voinut kuitenkin tehdä esseen myös presidentin vallasta tai Kaupankäyntiä-novellista.
    Aiheet olivat hyvin valittuja sillä joukossa oli "kepeämpiäkin" aiheita, mutta myös aiheita jotka käsittelivät isompiakin asioita kuten presidentin asemaa.

Yksi ensimmäisen PlayStationin tunnetuimmista hahmoista, Crash Bandicoot, on kokenut monia muutoksia kehittäjien vaihdellessa. Alkuperäinen kehittäjä, Naughty Dog, myi pelisarjan vuosituhannen vaihteessa ja siitä lähtien useat eri tahot ovat olleet kehittämässä pelejä. Monien vanhojen Crash-pelaajien mielestä pelien laatu on laskenut ja pelien luonne muuttunut liikaa, mutta vuonna 2004 julkaistu Crash Twinsanity kelpasi hyvin aikaisempien Crashien kanssa varttuneille pelaajille.
    Crash Twinsanityssa on selkeä juoni. Juoni voi vaikuttaa monen mielestä kliseiseltä - kaksi pahantahtoista avaruusoliota saapuu toisesta ulottovuudesta Crashin kotisaarelle uhaten tuhota saaren ja valloittaa maailman. Pelin juju ei piilekään juonessa, vaan pelin koukku on Crashin ja tämän arkkivihollisen, Cortexin, yhteistyö. Asetelma toimii hyvin, koska hahmot ovat vastakohtia toisilleen - Crash on hieman vajaaälyinen mutta fyysisesti voimakas pussimäyrä ja Cortex on todella viisas ja korvaakin puuttuvan voiman älyllään ja kehittämällä erillaisia aseita.
    Kaksikon yhteistyö on toteutettu pelissä hyvin. Pelissä pelataan pääsääntöisesti Crashilla, mutta joissain lyhyissä kohdissa pelataan Cortexilla ja yhdessä vaiheessa pelataan Cortexin sukulaistytöllä Ninalla. Loppuvastuksessa käytetään vuoron perään kaikkia kolmea hahmoa, sillä kaikilla hahmoilla on omat erikoisominaisuudet.
    Peli on tehty hyvin ja hahmot on toteutettu hyvin. Kaikkien hahmojen ominaispiirteet tulevat hyvin esille peliosuuksien välissä olevista tarinaa edistävistä videoista. Pelin grafiikka on hyvä ottaen huomioon että pelin julkaisusta on jo seitsemän vuotta ja peli on muutenkin visuaalisesti hyvin toteutettu. Pelissä on muutamia bugeja eli ohjelmointivirheitä, mutta ne eivät huononna ratkaisevasti pelielämystä. Pääkaksikon, Crashin ja Cortexin, yhteistyö osuudet on tehty mielenkiintoisiksi. Yleensä kohdissa joissa käytetään yhteistyötä liikutetaan pääasiassa Crashia ja Cortexia käytetään esteiden hajottamiseen ja erilaisten laitteiden aktivointiin. Yhteistyö pelaa lähes saumattomasti ja hahmojen ohjailtavuus on helpohkoa.
    Twinsanity on kaikin puolin mukavaa pelattavaa, mutta yksi aika huomattava miinuskin löytyy. Pelissä ei ole paljoa tallennuspisteitä ja sen takia jotkut kohdat joutuu pelaamaan läpi useaan kertaan. Tästä aiheutuu turhaa toistoa. Toisaalta pelin automaattitallennuksesta tulee noottia. Pelissä on joskus vaikea tietää mihin suuntaan tulisi mennä koska aina yhden episodin kaikki tasot näyttävät todella samanlaisilta. Eksyessä voi päätyä tasoon, minkä on suorittanut jo aikaisemmin. Jos automaattitallennus on päällä se tallentaa pelin jo käytyyn tasoon ja sen seurauksena joutuu käymään tason uudestaan, koska tallennusta ei voi perua. Onneksi Twinsanityssä alkaa nopeasti muistaa missä paikassa oli mikäkin taso eikä eksymisiä tämän takia tule kovin montaa.
    Mielestäni Twinsanity on onnistunein Crash-sarjan peli jota alkuperäiset kehittäjät eivät suunnitelleet. Vaikka peli eroaa alkuperäisistä Crasheista se on silti lähes yhtä hyvä kuin alkuperäiset PlayStationin Crashit.

Suomalaiset turkiskasvattajat puhuvat 4.11.2009 luetussa ilmoituksessa Suomalaisten turkiskasvattajien internet-sivuilla turkisten ja turkiseläinten kasvatuksen puolesta. Oikeutta eläimille -järjestön internet-sivuilta 14.1.2010 luetussa vastamainoksessa puhutaan ironiseen sävyyn turkiskasvatuksesta.
     Turkiskasvattajat puolustavat elinkeinoaan listaamalla (positiivisia) tosiasioita eläinten oloista ja heidän alansa työllistävästä vaikutuksesta. Eläinten puolustajat taas kertovat oman näkemyksensä sarkastiseen sävyyn. Turkiskasvattajat kertovat, että turkisten lisäksi ihmisiltä haluttaisiin kieltää moni muukin asia luonnosuojelijoiden vaatimuksesta. Kasvattajat vetoavat ihmisiin puhumalla siitä, että eläimillä on hyvät olot ja että turkistarhauksella on hyvin työllistävä vaikutus. Eläinten suojelijat pyörtävät tarhureiden puheet kertomalla, että turkiseläimillä ei ole Suomessa niin hyvät olot kuis kasvattajat väittävät, ja että salaa kuvatussa materiaalissa käy ilmi, että Suomessa tarhaeläinten olot ovat todella huonot verrattuna joihinkin muihin maihin. Eläinten puolustajat kertovat, että esimerkiksi Ruotsissa turkistarhaus on kielletty kokonaan. Kumpaa tässä pitäisi uskoa?
    Kumpikin mainos vetoaa minuun, mutta turkiskasvattajien mainos vetoaa ainakin minuun jollain tavalla väärin, koska mitä useammin heidän mainoksensa luen, sitä enemmän minua alkaa yököttää. Vaikka yleensä en ole kovin "vihreä", enkä ole juuri perehtynyt laiskuuteni takia eläinten oikeuksiin, turkikset on asia, jota pidän vain ja ainoastaan turhamaisuuden symbolina. Mutta koska tässä maailmassa ei voi luottaa minkäänkaltaisiin järjestöihin, en ihan sokeasti usko tuota vastamainostakaan. Turkiskasvattajien mainoksessa lukee: "Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Se ei ole totta. Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen."  Eikö turkistarhauksen lopettaminen ole eläinten hyvinvoinnin kannalta hyvä ratkaisu? Viimeisimmät kohukuvat turkistarhoilta kertovat karua kieltä; turkistarhaajat valehtelevat eläinten oloista. Tietysti tarhaajien joukussa voi olla tunnollisia kasvattajia, mutta vaikka kasvattaisit eläimet edes kohtuullisissa oloissa on eläinten kasvattaminen siihen, että joku ihminen voi pukea ne päällensä, väärin. Jos maailmassa ei olisi muita vaatteita turkikset voisi hyväksyä pohjolassa asuville ihmisille, mutta koska turkikset eivät ole välttämättömiä, on niiden puolustelu turhaa.
    Oikeutta eläimille -järjestön mainos vetoaa ihmisiin varmaan paremmin kuin alkuperäinen mainos. Alkuperäisessä mainoksessa kieli on hieman mollaavaa turkisten vastustajia kohtaan. Vastustajan aliarvioiminen ja sanominen "niin sanotuiksi eläinaktivisteiksi" antaa turkiskasvattajista huonon kuvan. Turkiskasvattajat vetoavat suomalaisiin luettemalla asioita, jotka suomalaisiin vetoavat. Mainoksessa esimerkiksi sanotaan, että "riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet --- ja puet talvella lämpimän turkin päällesi." Huomiona on pakko todeta, että turkikset eivät ole kovin yleisiä suomalaisten keskuudessa, koska yhä useamman mielestä turkisten pitäminen on väärin ja niiden tuottaminen epäeettistä. Vastamainoksessa sanotaan, että "turkistarhaajat pelkäävät."Perusteluksi sille on annettu, että koska turkistarhaus on muutamissa muissa EU-maissa kokonaan kielletty pelätään että se kielletään Suomessakin, jolloin tarhaajat menettäisivät työnsä. Vastamainos vetoaa luultavasti kuluttajiin pysäyttävästi, sillä siinä on kuva kärsivän näköisesti turkiseläimestä, ja siinä kerrotaan mitä tarhojen arki on, esimerkiksi katkenneita luita ja paiseita.
    Kasvattajien mainoksessa sanotaan, että turkisten vastustajat haluavat kieltää ihmisiltä turkisten jälkeen kaikki muutkin eläinperäiset tuotteet. Se lause on ehkä ainoita uskottavia lauseita mikä voisi vedota ihmisiin. Sillä lauseella tosin ei ole mitään varsinaista tekemistä turkisten kanssa, joten senkin uskottavuus on vaakalaudalla. Mainosten todenperäisyyttä en sen enempää arvoi, mutta hyvin vetoavia mainoksia ovat kumpikin, ja siinä mielessä kumpikin on melko onnistunut. Turkistarhausta tosin ei vain voi perustella mitenkään.